Niin helvetisti ajatuksia, ettei osaa laittaa niitä tulkittavaan, ymmärrettävään muotoon, ei sitten mitenkään. Yritetään silti.
Olen useasti ollut turhautunut ja hämmästynyt ihmisten kyvystä tuomita toisten tekemisiä
ja olettaa, että kaikkien muiden ihmistenkin täytyy toimia nimenomaan heidän moraalien ja aatteiden mukaan.
Olen myöskin aina ollut sitä mieltä, että vaikka minulle itselle jokin asia olisi mahdottoman väärä tapa elää se ei välttämättä ole sitä jollekin toiselle, eikä minulla siten ole oikeutta tuomita toisen tekemisiä,sillä perusteella, että en itse koskaan tekisi samoin.
Otetaan nyt tähän esimerkiksi asia, joka on nyt näinä viime päivinä erityisesti muistuttanut minua tästä ajatuksesta:
Brooke Magnanti. Upea, älykäs nainen tohtorin tutkinnolla ja lahjakas kirjailija sekä bloggaaja, joka kirjoittaa pseudonyymillä Belle de Jour.
Jokunen vuosi sitten, hän asui Lontoossa ja opiskeli tohtorin tutkintoaan varten. Vaikka Magnanti oli tehnyt useaa työtä jo jonkin aikaa ennen Lontooseen muuttoa opintojen takia ja laittanut säästön 2/3 ansaitsemistaan rahoista pystyäkseen käymään koulua täysipäiväisesti, eivät nämä rahat pitkälle häntä vieneet. Joten hän päätti pienen summan ja sattuman kautta alkaa tekemään parin kolmen tunnin iltatyötä puhelin tyttönä.
Prostituoituna.
Hän teki tätä työtä 14 kuukautta ja samalla suoritti opintonsa.
Melkein heti aloitettuaan tämän työn, hän alkoi kirjoittamaan blogia omasta elämästään ja silloisesta työstään. Siitä blogista poiki kirja, Intimate Adventures of a London Call Girl, ja sille jatkoksi toinenkin, Further Adventures of a London Call Girl. Näistä kirjoista tehtiin televisiosarja, Secret Diary of a Call Girl, jota on Suomessa näytetty nimellä Puhelintytön Päiväkirja. Ja voi pojat, näiden kirjojen ja televisiosarjan
myötä se haloo vasta alkoikin. Naisia alentavaa, halpaa touhua, joka glamorisoi alaa missä naisia pahoinpidellään ja tapetaan.
Vielä ei ole tullut vastaan yhtäkään argumenttia tämän naisen tekemisiä vastaan, joka olisi saanut minut kyseenalaistamaan sen, että se mitä Brooke Magnanti teki ei ollut väärin. Se ei ollut väärin hänelle. Se olisi väärin minulle koska minulle seksi ja se kenelle luotan vartaloni antaa
on iso asia ja vaatii rakkautta. Henkilökohtaista sellaista. Hänelle se ei ollut sen kummempi asia, kuin baarissa oudon miehen tapaaminen ja kotiin vieminen.
Mitä nyt tienasi montaa sataa siinä sivussa.
Belle tyskenteli Lontoolaisen ‘firman’ alaisena, joka teki hänen työstä niin turvallista kuin mahdollista.
Miehet soittivat henkilölle, jonka alaisena Belle ja monet muut tytöt tekivät töitä ja poimi näistä miehistä luotettavat asiakkaat. Aina kun Belle meni asiakkaan luo, hän soitti ‘pomolleen’, että on päässyt perille ja kaikki on hyvin. Aina asiakkaan luota lähdettyään hän soitti taas ‘pomolleen’ ja kertoi, että kaikki meni hyvin
ei syytä huoleen. Pitänee mainita, että tämmä Bellen ‘pomo’ ei ollut mikään ilettävä mies joka vei kaikki hänen ansaitsemat rahat ja pakotti naisia myymään itseään.
Belle on fiksu ja koko työn ajan luotti siihen, että on turvassa. Se kertoo jotain että hänellä oli tuon kahden vuoden aikana lähemmäs 400 asiakasta, eikä häntä ole kukaan pahoinpidellyt. Hän ei koskaan ole sanonut kokevansa, että hänen asiakkaat olisivat kohdelleet häntä alentavasti,
tai pitäneet häntä huonona ihmisenä jonka arvon voi mitata rahassa.
Koska YKSI NAINEN koki, että hän ei tuntenut oloaan halvaksi ja mitättömäksi ihmiseksi ja uskalsi myöntää sen, näyttää se antavan oikeuden muiden ihmisten sanoa, väittää ja yleistää, että Bellen
ja hänen tarinan takia kaikki nyt luulevat, että kukaan tällä alalla työskentelevä ei ole ole siellä tahtomattaan.
Yksi ihminen, yksi pieni ihminen on myöntänyt tuntevansa näin. Se joka ottaa nämä kirjat yhtenä ainoana totuutena prostituutiosta, eikä tajua, että asioilla on monta kantaa, on aika helvetin tyhmä.
Jos Belle olisi kirjoittanut samaiset kirjat, mutta puhelintytön sijaan olisi ollut kaupan kassalla, tai ei töissä ollenkaan, mutta harrastanut vain seksiä miesten kanssa joita sattui esim. baarissa tapamaan, ei tästä olisi tehty näin isoa numeroa. Belle nyt sattui kirjoittamaan kirjan omasta henkilökohtaisesta elämästään,
hän sattui olemaan prostituoitu, mutta ei se vaadi häntä kirjoittamaan siihen kirjan perään yleistä kuvausta kaikista prostituoinnin eri muodoita. Ei tietenkään.
Jumalauta jos minä menen ja kirjoitan kirjan elämästä mielisairaana, ei kukaan menisi ja sanoisi, että nyt ihmiset luulevat kaikkien mielisairaiden olevan samanlaisia kuin tämä tyttö, koska hän kirjoitti henkilökohtaisen kertomuksen elämästään parin viime vuoden aikana,
eikä yleistä katselmusta kaikista mielisairauden eri muodoita. C’mon people! Really!
Ei sitä itse tarvitse mennä hintalappu perseeseen niitattuna kadulle seisomaan, että voi kunnioittaa tämän naisen tarinaa ja arvoja.
Ei yhden naisen aatteiden takia voi olettaa, että kaikkien nyt kuuluisi tuntea samalla lailla kuin hän tuntee prostituutiosta. Sehän se vastaa julmaa naisia kohtaan onkin.
Julmaa yleistämista, joka nimenomaan antaa sen kuvan, että vaikka se sinusta ei tunnu väärältä se on väärin ja sinut täten julkisesti voidaan tuomita halvaksi huoraksi joka ei ansaitse elää.
Muutama lisää Belle de Jourin blogista:
When someone says:
“I have too much respect for myself ever to do that.”
What they mean is:
“My self-esteem is so fragile that stepping outside the mainstream would mess it up for life.”
When someone says:
“She’s not even that good-looking.”
What they mean is:
“This woman’s choices make me uncomfortable but I don’t have the intelligence to address that so will criticise her looks instead.”
When someone says:
“See? Other people in her family have problems. That explains everything.”
What they mean is:
“In spite of the fact that all families have difficulties, I’m going to pretend otherwise in order to make an ad hominem attack.”
When someone says:
“Stories like this glamourise a trade that enslaves and kills women.”
What they mean is:
“I don’t actually know the difference between the separate issues affecting call girls, massage parlours, brothels, and streetwalkers, and I’m not going to bother finding out.”
When someone says:
“I wouldn’t pay £300 for that.”
What they mean is:
“I think a woman’s value, sexual or otherwise, is entirely based on her looks.”
When someone says:
“I have similar factors in my life and didn’t choose this route.”
What they mean is:
“I am unfamiliar with the notion that free will more or less assures that people will makes decisions I would not have done.”
When someone says:
“If she liked the job so much why isn’t she still doing it?”
What they mean is:
“I don’t believe people can, or should, change direction in their lives without self-hatred and regret.