Apua kiitos

8. Toukokuuta 2011 @ 13:48 -> worldofwonder

Mitä tehdä kun tiettyjen ihmisten seurassa, menettää itsestä kaiken mistä pitää?

Minun ensireaktioni olisi puhua näille ihmisille asiasta, olla rehellinen ja sanoa ettei pysty enää olemaan heidän kanssa tekemisissä, ennen kuin on saanut täysin selvitettyä itselle minkälainen ihminen on. Olisi hyvä pystyä kasvamaan rauhassa täysin itsevarmaksi ihmiseksi, ilman mitään häiriötekijöitä.

Mutta mitä tehdä kun nämä ihmiset ovat, niin kuin tähän asti olen luullut, parhaita ystäviäsi? Niitä jotka olet tuntenut vuosikaudet.

Näin minulle on käynyt. Pikkuhiljaa vuosien varrella meistä, minusta, on tullut niin erilainen ihminen parhaimpiin kavereihini verrattuna. En tunne oloani mukavaksi, kotoisaksi, en osaa olla oma itseni ja olen huomannut että jos yritän, niin minua ei hyväksytä ja minua ei ymmärretä. Se saa minut tekemään tyhmiä asioita kun olen heidän seurassa. Minä muutun täysin. En osaa kontrolloida juomistani. Sitten on niitä kännisiä tyhmiä yhden yön juttuja. Minun koko ajatusmaailma muuttuu ja sanon tyhmiä asioita. Muutun sellaiseksi ihmiseksi jota en voisi arvostaa ja kunnioittaa jos kyseessä olisi joku muu joka käyttäytyisi niin.

Käyttäytymisen taustalla on vahva ja kasvava pelko siitä että jään yksin. Minulle ei jäisi oman ikäisiäni kavereita (paitsi yksi*) jos puhuisin asiasta.

Kun taas olen meidän poikien seurassa juhlimassa tai muuten vaan näen heitä, osaan keskustella, saan olla oma itseni, pidän siitä kuka olen ihan luonnostaan ja kaiken lisäksi muutkin tuntuvat nauttivan seurastani. Olen juuri sellainen ihminen jota arvostaisin ja kunnioittaisin jos kyseessä olisi joku muu joka käyttäytyisi niin.

Kuten jo mainitsin, oikea teko tässä vaiheessa olisi kertoa näille kavereille miltä minusta tuntuu, mutta en usko että he ymmärtäisivät. En usko että he voisivat käsittää miten voin sanoa näin. Tähän astisen käyttäytymisen perusteella heidän osaltaan, minusta tuntuu, että he ottaisivat tämän niin että heissä on jotain vikaa ja minä haluan että he mukautuisivat tarpeisiini (toisaalta saatan olla todella väärässä, tiedä heistä). Mikä ei todellakaan ole totta.  Se ei tarkoita että heissä on jotain vikaa, ja se ei missään nimessä, koskaan tule tarkoittamaan sitä, että heidän pitäisi muuttua.  Me emme vain tule enää toimeen, silloin kun olen oma ihana itseni.

Ehkä minun on siis oltava sitä muiden ihmisten kanssa…

xx J

ps. jos on omasta takaa kokemusta niin kertokaa jookosta. ja vaikkei olisi niin kaikki ajatukset mitä teille tulee haluaisin kuulla. on nimittäin vähän vittumainen tilanne.

*ja se yksi on liima (eräs toinen jenni). pitkäikäisin ystäväni joka nykyään asuu kaukana vantaalla :’(

Luokassa ihmeellistä asiaa | Ei kommentteja »

Helmikuu

12. Helmikuuta 2011 @ 15:07 -> worldofwonder

Kirjat ja luennot pitänyt huolen ettei ole aikaa paljon mihinkään. Suosittelen lämpimästi Robert Servicen kirjoittamaa Trotskyn elämänkertaa. Ja tätä:

Axis of Evil

xxJ

Luokassa Luokittelematon | Ei kommentteja »

Elämänkatsomuksista

16. Marraskuuta 2010 @ 20:38 -> worldofwonder

Ihan vain selvennykseksi, kun jotkut ei vaan tajua.

Ateismi tarkoittaa että joku ei usko jumalaan. Ei sitä että joku uskoo ettei jumalaa ole. Tuo jälkimmäinen on väärin koska sana ateismi ei kerro yhtään mitään siitä mihin joku uskoo eikä siksi ole dogmaattinen termi.

Ateisteja löytyy monenlaisia. Jotkut ateistit haluaisivat uskoa jumalaan. He haluaisivat, että olisi jumala, joka näkee-tietää-kuulee kaiken ja valvoo meitä. Jotkut ateistit eivät ole kiinnostuneita miettimään olisiko hyvä, että jumala olisi olemassa vai ei.

Minä olen ateisti jonka mielestä on hyvä asia ettei jumalaa ole olemassa*, siis anti-teisti. En nyt ala saarnamaan kaikista raamatun tai koranin kauheuksista, mutta lyhyesti, teistiset (varsinkin monoteistiset) uskonnot ovat totalitäärisiä.

Haluan erottaa itseni näistä muista ateisteista, kutsumalla itseäni anti-teistiksi, en siksi että sen on välttämätöntä, mutta koska ateismi-teismi väittelyt ovat nykyään niin esillä ja minä itse aktiivisesti niitä seuraan ja keskustelen niistä, sekä väittelen milloin kenenkin kanssa. Siksi minusta on helpompaa luoda jokin pohja, jokin mistä lähteä liikkeelle, mikä kuvaa minun suhdetta uskontoihin ja anti-teismi termi sopii siihen mainiosti.

Tämä nyt ei tarkoita sitä, että haluan täysin uskontovapaan maailman. Tarkoituksenani ei ole käännyttää ketään. Saatte uskoa rauhassa mihin haluatte. Minulla ei ole ongelmaa asian suhteen, niin kauan, kun tämän elämänkatsomuksen pohjalta, kukaan ei esim. aiheuta harmia muille tai kiellä tieteellisiä faktoja, kuten evoluutiota. Silloin kun jotain elämänkatsomusta voidaan käyttää ja käytetään näihin tarkoituksiin, esim. muslimien itsemurhaiskut, se tekee tästä elämänkatsomuksesta uhkan. Koska uskontoja ei voida eikä saada kieltää, täytyy jonkun koittaa puhua vähän järkeä näille talebaneille sunmuille ja amerikkailisille joista 40% kieltää evoluutioteorian. Ei tässä maailmassa muuten etiäpäin päästä. Järkevien uskovaisten (niiden hyvien ihmisten jotka ei usko että maailma on 6000 vuotta vanha) pitäisi syrjäyttää nämä sekopäät. Sekularismia täytyy mainostaa.

xx J

*Jos nyt selvennän vielä tätäkin käyttäen dawkinsin luomaa asteikkoa. Kuvitellaan asteikko 1-5 kuvaamaan uskon vahvuutta. 1 oleva ihminen tietää aivan satavarmasti että jumala on olemassa (mikä on mahdotonta) ja 5 oleva tietää aivan satavarmasti että jumalaa ei ole (myöskin mahdotonta). Kukaan ei siis voi olla 1 tai 5, kaikki on siltä väliltä ja minä olen niin lähellä nro. 5 kuin voi olla, olematta kuitenkaan siinä viitosessa. Eli olen teoriassa agnostikko, käytännössä ateisti.

Luokassa ihmeellistä asiaa | Ei kommentteja »

Huoh

16. Marraskuuta 2010 @ 20:09 -> worldofwonder

Noista ihastuksista on päästy nyt eroon. Ne tuli, oli hetken ja sitten meni. Nyt kiinnostusta herättää yksi mukavan oloinen 30v. mies. Saa nähdä miten hänen kanssa käy.

Koulu meinaa olla vähän tuskaa kun väsyttää (jos sovitaan että tämä on syynä vähäisille päivityksille minun blogissa). Kuraattori pakotti minut ja kaverin avoimiin oviin töihin. Meijän pittää kierrättää ysiluokkalaisia siellä koululla huomenna ja torstaina. Ei kiva. Ei ollenkaan minun juttu. Noh, kun kerran nyt on pakko niin…

Mitäs muuta.. Sain diagnostisen arvion MTT:lta. Minulla on tödennäköisesti mielialanaaltoiluhäiriö. Kiva. Olen kuulemma tosi hyvä loogisessa päättelyssä ja avaruudellisessa hahmottamisessa. Vastapainona tuolle, oon ihan vitun paska päässälaskuissa ja reilusti keskivertoa huonompi visuaalisen materiaalin muistiinpainamisessa. Yess… welcome to the failboat!

Pitäs kämppä löytää myöskin. Kaverilla tuli ero ja sillä on muutto eessä niin sovittiin, että muutetaan kimppakämppään. Vähän vain harvassa tuntuu olevan nuo kolmiot keskustassa ja sen ympäristössä. Vuokra kun ei saa nousta kovin yli 600€. HoHum..

Eikait muuta nyt vielä.

xx J

Luokassa ihmeellistä asiaa | Ei kommentteja »

Olen vammainen! =^.-=

1. Syyskuuta 2010 @ 18:13 -> worldofwonder

Kävin tänään lääkärissä. Valittamassa minun jaloista. Lääkäri tutki ne jalat ja sanoi että melko vakava virhe asento ja laittoi minulle lähetteen fysioterapeutille. Minulle kuulemma tehdään siellä pohjalliset mittatilaustyönä. Mahdollisesti jotain liikejutskia keksitään siellä myös minun jaloille. Pitäisi sitten jalkakipujen hävitä ja virhe asennon jonkin verran korjaantua. Jei =^.^=

Saloon pitäisi myöskin lähteä. Saa nähdä miten rahat saa riittämään kun pitäisi opiskelijakorttikin uusia, että pääsen junalla halvemmalla. Silti matkan hinnaksi tulisi melkein 80 euroa. Petteri kyllä sanoi voivansa maksaa puolet. Saa nähdä. Koulukirjojakin pitäisi ostaa. Kaksi kappaletta. Ja ne tulisi maksamaan melkein 50 euroa. OLEN LIIAN KÖYHÄ! =T.T=

Voi minun pientä vauvelia. Pulla on niin suloinen. Katsokaa nyt minun pientä :

Pulleropallero

Pulleropallero

Viimeisenä vielä: saan ilmaisen netin yay! Tai no .. Sivakka/DNA antaa minulle ilmaisen 2M netin mutta jos haluan pitää tämän 10M niin pitää minun jonkin verran maksaa, mutta paljon vähemmän varmaankin entä tällä hetkellä. Säästänpähän siinäkin toivottavasti edes pari kymppiä!

Sitten voisin ehkä varata tatuointi aikaakin. Tai käydä halkaisuttamassa kieleni. Tai ottaa sen genitaalilävistyksen. Tai NIPLLEZ! Tai niitä dermal anchoreita. Hmmmm ..

koita nyt sitten noista valita prkl! =>.<=

Olikohan muuta. Ei varmaankaan. Kerron sitten myöhemmin jos jotain unehtui!

xx jenni

Luokassa ihmeellistä asiaa | Ei kommentteja »

new complications

28. Elokuuta 2010 @ 23:52 -> worldofwonder

Mistä ne edelliset löytääkin aina tiensä takaisin. Välillä tuntuu, että vittuako minä sen ihastuksen perään haikailen kun… ei .. eieiei. fak pitää saada puhua jollekki ja äkkiä.. Sori tämmöinen myöhäinen ja sekava rambling.

xx jenni

Luokassa ihmeellistä asiaa | Ei kommentteja »

complications

28. Elokuuta 2010 @ 13:38 -> worldofwonder

1. Sanotaanko näin että se saunominen kaduttaa aina sillon tällön. Never again. Anteeksi täytyy myös pyytää. Voi kun olisin silloin tiennyt, että se jätkä on valehteleva kusipää.

2. Hah lupasin viimeksi alkaa päivittämään tätä useammin. Just. (Ja jos ette ole huomanneet vielä niin tuolla oikealla valikossa on Sivut: Jenni. Lukekaa se. Pääse sitä lukemaan kun painaa tuolta sivun yläpuoleltakin.)

3. Noniin itse asiaan. Vähän koitin jo selittää tästä rakkaalle ystävälleni puppelille. Ei oikeen artikulaatio toiminut. Saa nähdä toimiiko nytkään.

Kovasti pelottaa, että alan ihastua yhteen poikaan. En haluaisi. En uskalla kertoa yhtä syytä miksi en haluaisi ihastua häneen (se paljastaisi kuka hän on ja jos hän joskus tänne eksyy lukemaan…) , Anniina tietää sen syyn ja se riittää, mutta teille muille, jos teitä muita edes on, voin kertoa sen toisen.

Aika perus juttu kuiteskin. Eiköhän meistä kaikista oo joskus tältä tuntunut. Koulut alkaa, kesä on ohi ja inhottaa olla yksin. Ota siinä sitten selvää, että onko kyse oikeasti nyt siitä, että tämän ihmisen kanssa synkkaa, vai onko se pelkkää rakkauden kaipuuta, joka kyllä saa minut haikailemaan ensimmäisen näkemäni miehen perään. Ei se kyllä ihan ensimmäinen ollut jonka näin, mutta ensimmäinen niistä, jotka näin, joiden kanssa juttelu oli rentouttavaa, hauskaa. Onko tuo nyt sitten merkki siitä, että se ei ole pelkkää rakkauden kaipuuta. Vai ei. Mitä vittua?

Taitaa nyt kuitenkin homman nimi olla se, että vaikka se olisikin ihan oikea ihastus, niin silti joutuisin pitkään miettimään, että onko se kannattava riski, sen toisen syyn takia, jota minä en uskalla täällä paljastaa.

Kyllä minä pupdelle jo sanoin, että eikait siinä muukaan auta, kun tehdä niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Parhaaltahan se tuntuisi, jos ei tarvitsisi miettiä mahdollisia seurauksia, mutta helvetti ne seuraukset voi pilasta minun tulevaisuuden. Aivan oikeasti, ei ole kyse mistään pienestä, “entä jos se ei toimikkaan” jutusta, en minä semmosia jää märehtimään.

Vittu että on vaikeaa koittaa selittää, kun ei voi kaikkea kertoa. Tai siis voi, mutta olen pelkuri. En halua, että hän vahingossakaan saa tietää, että kyse on hänestä. En ota yhtään riskiä sen suhteen. Ennen kuin olen miettinyt asiaa pitemmälle ja … niin. Saapa nähä mitä tästäki tullee helevetti.

4. Oli paras taiteiden yö ikinä ttuossa torstaina<3

xx jenni

Luokassa ihmeellistä asiaa | 1 Kommentti »

kupla allas

10. Huhtikuuta 2010 @ 12:23 -> worldofwonder

Pääsiäinen meni loistavasti. I HAS A FUCK BUDDY! Yksi oikein mukava mies saa käydä aina Oulussa ollessaan käydä kiksauttamassa meikäläistä, mikä on mukavaa. Mukavasti se sen tekikin jo kerran kaverin saunassa. Aikamoiset mustelmat jäi siitä kerrasta ho hum.

In other news. Pari ystävää Kouvolasta aikoo eksyä minun luokse tuossa keskiviikkona. Pitäisi siis siivota. Ei millään jaksaisi, mutta onhan se kivempi jumittaa siistissä kämpässä.

Viikko sitten alkoi Doctor Who:n viides kausi. Matt Smith on uusi Doctor ja yhden jakson perusteella vaikutti aivan mahtavalta. Hmmmmmm Maaattt Smiiiith, my new masturbatory aid. Karen Gillan oli myöskin oikein herkullinen. Hän on sarjassa Amelia (Amy) Pond, Doctor Who:n uusi matkustuskumppani. Ensimmäisen jakson oli kirjoittanut Steven Moffat ja hieno jakso olikin. Tänään illalla sitten toinen jakso. YAY!

Kupla allas = poreamme. Olin joskus Lontoossa kiellikurssilla kahden kaverin kanssa ja meidän isäntäperheellä oli poreamme. He sitten kysyivät meiltä miten sanotaan ‘jacuzzi’ suomeksi ja me vastattiin, että poreamme. Ja mehän tietenkin koko ajan hehkutettiin keskenämme sitä poreammetta, mutta “fiksuina” teineinä aateltiin, että ei voida käyttää enää sanaa poreamme, koska isäntäperhe muuten tajuaisi, että me puhutaan siitä kokoajan. Se johti siihen, että loppuloma me puhuttiin kupla altaasta.

Luokassa ihmeellistä asiaa | 3 Kommenttia »

Hello boys n’ girls!

27. Maaliskuuta 2010 @ 15:34 -> worldofwonder

Kaikki hyvin. Mitäs jos alkaisin pitämään tätä blogia ihan päiväkirjana. Välillä niitä onnellisia aikojakin teksti/kuva muotoon jopa. HEHEE! Toivokaa, että on vielä lippuja musen keikalle ensi kuussa, kun tulee rahnaa. Jos ei ole aion itkeä verta.

Kauhea kenkä himo iskenyt. Ihan hirmuinen. Tilasin yhdet ahh-niin-kauniit punaiset kopi-kopi-kengät nelly.com:sta. Pitäisi vain jaksaa raahautua postiin hakemaan ne.

In other news, olen epätoivoisesti yrittänyt opetella Klingonia . Vaikea kieli prkl!!

Ja kun kerran trekkie hengessä mennään niin…..

Good old life…

Luokassa ihmeellistä asiaa | Ei kommentteja »

Mooralittomat moraalit

9. Helmikuuta 2010 @ 20:00 -> worldofwonder

Niin helvetisti ajatuksia, ettei osaa laittaa niitä tulkittavaan, ymmärrettävään muotoon, ei sitten mitenkään. Yritetään silti.

Olen useasti ollut turhautunut ja hämmästynyt ihmisten kyvystä tuomita toisten tekemisiä
ja olettaa, että kaikkien muiden ihmistenkin täytyy toimia nimenomaan heidän moraalien ja aatteiden mukaan.

Olen myöskin aina ollut sitä mieltä, että vaikka minulle itselle jokin asia olisi mahdottoman väärä tapa elää se ei välttämättä ole sitä jollekin toiselle, eikä minulla siten ole oikeutta tuomita toisen tekemisiä,sillä perusteella, että en itse koskaan tekisi samoin.

Otetaan nyt tähän esimerkiksi asia, joka on nyt näinä viime päivinä erityisesti muistuttanut minua tästä ajatuksesta:

Brooke Magnanti. Upea, älykäs nainen tohtorin tutkinnolla ja lahjakas kirjailija sekä bloggaaja, joka kirjoittaa pseudonyymillä Belle de Jour.
Jokunen vuosi sitten, hän asui Lontoossa ja opiskeli tohtorin tutkintoaan varten. Vaikka Magnanti oli tehnyt useaa työtä jo jonkin aikaa ennen Lontooseen muuttoa opintojen takia ja laittanut säästön 2/3 ansaitsemistaan rahoista pystyäkseen käymään koulua täysipäiväisesti, eivät nämä rahat pitkälle häntä vieneet. Joten hän päätti pienen summan ja sattuman kautta alkaa tekemään parin kolmen tunnin iltatyötä puhelin tyttönä.
Prostituoituna.
Hän teki tätä työtä 14 kuukautta ja samalla suoritti opintonsa.
Melkein heti aloitettuaan tämän työn, hän alkoi kirjoittamaan blogia omasta elämästään ja silloisesta työstään. Siitä blogista poiki kirja, Intimate Adventures of a London Call Girl, ja sille jatkoksi toinenkin, Further Adventures of a London Call Girl. Näistä kirjoista tehtiin televisiosarja, Secret Diary of a Call Girl, jota on Suomessa näytetty nimellä Puhelintytön Päiväkirja. Ja voi pojat, näiden kirjojen ja televisiosarjan
myötä se haloo vasta alkoikin. Naisia alentavaa, halpaa touhua, joka glamorisoi alaa missä naisia pahoinpidellään ja tapetaan.

Vielä ei ole tullut vastaan yhtäkään argumenttia tämän naisen tekemisiä vastaan, joka olisi saanut minut kyseenalaistamaan sen, että se mitä Brooke Magnanti teki ei ollut väärin. Se ei ollut väärin hänelle. Se olisi väärin minulle koska minulle seksi ja se kenelle luotan vartaloni antaa
on iso asia ja vaatii rakkautta. Henkilökohtaista sellaista. Hänelle se ei ollut sen kummempi asia, kuin baarissa oudon miehen tapaaminen ja kotiin vieminen.
Mitä nyt tienasi montaa sataa siinä sivussa.

Belle tyskenteli Lontoolaisen ‘firman’ alaisena, joka teki hänen työstä niin turvallista kuin mahdollista.
Miehet soittivat henkilölle, jonka alaisena Belle ja monet muut tytöt tekivät töitä ja poimi näistä miehistä luotettavat asiakkaat. Aina kun Belle meni asiakkaan luo, hän soitti ‘pomolleen’, että on päässyt perille ja kaikki on hyvin. Aina asiakkaan luota lähdettyään hän soitti taas ‘pomolleen’ ja kertoi, että kaikki meni hyvin
ei syytä huoleen. Pitänee mainita, että tämmä Bellen ‘pomo’ ei ollut mikään ilettävä mies joka vei kaikki hänen ansaitsemat rahat ja pakotti naisia myymään itseään.

Belle on fiksu ja koko työn ajan luotti siihen, että on turvassa. Se kertoo jotain että hänellä oli tuon kahden vuoden aikana lähemmäs 400 asiakasta, eikä häntä ole kukaan pahoinpidellyt. Hän ei koskaan ole sanonut kokevansa, että hänen asiakkaat olisivat kohdelleet häntä alentavasti,
tai pitäneet häntä huonona ihmisenä jonka arvon voi mitata rahassa.

Koska YKSI NAINEN koki, että hän ei tuntenut oloaan halvaksi ja mitättömäksi ihmiseksi ja uskalsi myöntää sen, näyttää se antavan oikeuden muiden ihmisten sanoa, väittää ja yleistää, että Bellen
ja hänen tarinan takia kaikki nyt luulevat, että kukaan tällä alalla työskentelevä ei ole ole siellä tahtomattaan.
Yksi ihminen, yksi pieni ihminen on myöntänyt tuntevansa näin. Se joka ottaa nämä kirjat yhtenä ainoana totuutena prostituutiosta, eikä tajua, että asioilla on monta kantaa, on aika helvetin tyhmä.

Jos Belle olisi kirjoittanut samaiset kirjat, mutta puhelintytön sijaan olisi ollut kaupan kassalla, tai ei töissä ollenkaan, mutta harrastanut vain seksiä miesten kanssa joita sattui esim. baarissa tapamaan, ei tästä olisi tehty näin isoa numeroa. Belle nyt sattui kirjoittamaan kirjan omasta henkilökohtaisesta elämästään,
hän sattui olemaan prostituoitu, mutta ei se vaadi häntä kirjoittamaan siihen kirjan perään yleistä kuvausta kaikista prostituoinnin eri muodoita. Ei tietenkään.
Jumalauta jos minä menen ja kirjoitan kirjan elämästä mielisairaana, ei kukaan menisi ja sanoisi, että nyt ihmiset luulevat kaikkien mielisairaiden olevan samanlaisia kuin tämä tyttö, koska hän kirjoitti henkilökohtaisen kertomuksen elämästään parin viime vuoden aikana,
eikä yleistä katselmusta kaikista mielisairauden eri muodoita. C’mon people! Really!

Ei sitä itse tarvitse mennä hintalappu perseeseen niitattuna kadulle seisomaan, että voi kunnioittaa tämän naisen tarinaa ja arvoja.
Ei yhden naisen aatteiden takia voi olettaa, että kaikkien nyt kuuluisi tuntea samalla lailla kuin hän tuntee prostituutiosta. Sehän se vastaa julmaa naisia kohtaan onkin.
Julmaa yleistämista, joka nimenomaan antaa sen kuvan, että vaikka se sinusta ei tunnu väärältä se on väärin ja sinut täten julkisesti voidaan tuomita halvaksi huoraksi joka ei ansaitse elää.

Muutama lisää Belle de Jourin blogista:

When someone says:
“I have too much respect for myself ever to do that.”
What they mean is:
“My self-esteem is so fragile that stepping outside the mainstream would mess it up for life.”

When someone says:
“She’s not even that good-looking.”
What they mean is:
“This woman’s choices make me uncomfortable but I don’t have the intelligence to address that so will criticise her looks instead.”

When someone says:
“See? Other people in her family have problems. That explains everything.”
What they mean is:
“In spite of the fact that all families have difficulties, I’m going to pretend otherwise in order to make an ad hominem attack.”

When someone says:
“Stories like this glamourise a trade that enslaves and kills women.”
What they mean is:
“I don’t actually know the difference between the separate issues affecting call girls, massage parlours, brothels, and streetwalkers, and I’m not going to bother finding out.”

When someone says:
“I wouldn’t pay £300 for that.”
What they mean is:
“I think a woman’s value, sexual or otherwise, is entirely based on her looks.”

When someone says:
“I have similar factors in my life and didn’t choose this route.”
What they mean is:
“I am unfamiliar with the notion that free will more or less assures that people will makes decisions I would not have done.”

When someone says:
“If she liked the job so much why isn’t she still doing it?”
What they mean is:
“I don’t believe people can, or should, change direction in their lives without self-hatred and regret.

Luokassa ihmeellistä asiaa | 1 Kommentti »

« Edelliset artikkelit


Mainos